Neulontapäiväkirja: kun korona kurittaa

Pengoin lankakorejani ja etsin kaikki kirjavat Nalle-lankakerät, jotka löysin. Aikani järjestelin lankoja ja pohdin, että mitä näistä syntyisi. Värejä oli mustankirjavasta kelta-punaiseen ja monenväriseen kerään. Näin mielessäni kaikki nämä värit yhdessä sukassa, varren tummista sävyistä kärjen kirkkaisiin sävyihin - kuin matka pimeydestä valoon, ajattelin. Siinä se olisi! Jaoin kerät kahtia, punnitsin kirje vaa-alla mahdollisimman tarkasti, jotta saisin kohtuullisen samanlaiset sukat.

 Alkuperäisen suunnitelmani mukaan aloitin musta-harmaa kirjavasta langasta, odottaen hetkeä jolloin pääsen vihdoin noihin silmiä hiveleviin kirkkaisiin väreihin. Neulomisen edetessä huomaan, että lankoja on niin paljon, että niistä tulee enemmän kuin yhdet sukat. Harmi - olin niin nähnyt mielessäni upean kirjavat, kärkeen kirkastuvat sukat. Olin myös vakaasti päättänyt, että nyt käytän jokaisen lankanyppylän kerralla loppuun, jotta eivät enää pyöri tuolla lankakorissa härnäten ja tilaa vieden. Jatkan siis sisukkaasti neulomista, vaikka suunnitelma muuttuukin matkalla.

Sormeni muodostavat silmukoita yhden toisensa jälkeen. Mieleni sen sijaan kutoo sanoja ja tunnelmia yhteen. Oman mielen tunnelmia, kodin tunnelmia ja television korona uutisia. Nämä kaikki nivoutuvat silmukoiksi ja sanoiksi, kokonaisuudeksi, jossa yhtä ei olisi ilman toista. Tummasävyiset sukat saavat kärkeen lila-valkoista ja tulevat valmiiksi. Sitten viimein pääsen käsiksi ihaniin, silmää ja mieltä hiveleviin väreihin: keltaista, oranssia, vihreää, hieman punaista... Alkuun ne himmeämmät, varovaiset värit ja kärkeä kohti voimakkaammat. -Tai jos sittenkin vaihtaisi nämä kerät toisinpäin? Lopputulos kiittää mieltä. Mutta vielä olisi tuo vihreä, mitähän siitä tulisi? Metsään menevän mieli - metsä rauhoittaa levottoman mielen. Siinähän se!

Jännitin, että miten muutaman päivän loma oikein sujuu, kun koronan takia kaikki liikkuminen ja varsinkin ihmisten tapaaminen olisi pidettävä ihan minimissään. Uutisia haluaa seurata, jotta tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Samaan aikaan ahdistaa nuo kaikki koronauutisoinnit ja rajoitukset. Loma on mielen lepoa, elpymistä. Pystynkö elpymään tämän tilanteen keskellä? Viisas kurkistus neulekoreihin ja lankavarastoihin pelasti tilanteen. Neuloessa mieli rentoutuu, ajatukset kulkevat kirkkaammin ja luovuus lisääntyy. Ja puikot kilisevät vieläkin ahkerammin!

Tässä jatkona jokaiselle sukkaparille syntyneet runot.



Musta-sininen-lila kirjava, Pimeydestä valoon

Korona sumentaa ajatuksemme
saa meidät pelkäämään lähimmäistä

Näkymätön vihollinen on läsnä
eikä kuitenkaan saa otetta

Meillä on kyky selviytyä
luoda elämän silmukat uudelleen

Lopulta näemme valon
uuden tulevaisuuden

Elämä on voittanut

Moniväriset, aurinkoiset sukat, Kevät

Kevät, valo, uusi elämä
Värejä täynnä

Ensin varovasti, kuin ujostellen
Sitten vahvistuen, innostuen

Kohta jo täydessä väriloistossa
Iloiten uudesta heräämisestä
Väriä puhkuen ja vaihtaen
Itsevarmuutta ja aurinkoa täynnä









Vihreän sävyiset sukat, Mennään metsään

Sammal, syvä vehreys
Keskikesän kuumuus

Kirkas vihreä, uusi lehti
Puun runko

Koppakuoriaisen selkä
Metsäpolku, neulasia täynnä

Käpyjä, linnun rikkomia
Metsän tuoksu, vapaus


Nämä kaikki löytyivät pöydälle kasaamistani langanjämistä.