Alkuperäisen suunnitelmani mukaan aloitin musta-harmaa kirjavasta langasta, odottaen hetkeä jolloin pääsen vihdoin noihin silmiä hiveleviin kirkkaisiin väreihin. Neulomisen edetessä huomaan, että lankoja on niin paljon, että niistä tulee enemmän kuin yhdet sukat. Harmi - olin niin nähnyt mielessäni upean kirjavat, kärkeen kirkastuvat sukat. Olin myös vakaasti päättänyt, että nyt käytän jokaisen lankanyppylän kerralla loppuun, jotta eivät enää pyöri tuolla lankakorissa härnäten ja tilaa vieden. Jatkan siis sisukkaasti neulomista, vaikka suunnitelma muuttuukin matkalla.
Sormeni muodostavat silmukoita yhden toisensa jälkeen. Mieleni sen sijaan kutoo sanoja ja tunnelmia yhteen. Oman mielen tunnelmia, kodin tunnelmia ja television korona uutisia. Nämä kaikki nivoutuvat silmukoiksi ja sanoiksi, kokonaisuudeksi, jossa yhtä ei olisi ilman toista. Tummasävyiset sukat saavat kärkeen lila-valkoista ja tulevat valmiiksi. Sitten viimein pääsen käsiksi ihaniin, silmää ja mieltä hiveleviin väreihin: keltaista, oranssia, vihreää, hieman punaista... Alkuun ne himmeämmät, varovaiset värit ja kärkeä kohti voimakkaammat. -Tai jos sittenkin vaihtaisi nämä kerät toisinpäin? Lopputulos kiittää mieltä. Mutta vielä olisi tuo vihreä, mitähän siitä tulisi? Metsään menevän mieli - metsä rauhoittaa levottoman mielen. Siinähän se!
Jännitin, että miten muutaman päivän loma oikein sujuu, kun koronan takia kaikki liikkuminen ja varsinkin ihmisten tapaaminen olisi pidettävä ihan minimissään. Uutisia haluaa seurata, jotta tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Samaan aikaan ahdistaa nuo kaikki koronauutisoinnit ja rajoitukset. Loma on mielen lepoa, elpymistä. Pystynkö elpymään tämän tilanteen keskellä? Viisas kurkistus neulekoreihin ja lankavarastoihin pelasti tilanteen. Neuloessa mieli rentoutuu, ajatukset kulkevat kirkkaammin ja luovuus lisääntyy. Ja puikot kilisevät vieläkin ahkerammin!
Tässä jatkona jokaiselle sukkaparille syntyneet runot.
Musta-sininen-lila kirjava, Pimeydestä valoon
Korona sumentaa ajatuksemmesaa meidät pelkäämään lähimmäistä
Näkymätön vihollinen on läsnä
eikä kuitenkaan saa otetta
Meillä on kyky selviytyä
luoda elämän silmukat uudelleen
Lopulta näemme valon
uuden tulevaisuuden
Elämä on voittanut
Moniväriset, aurinkoiset sukat, Kevät
Kevät, valo, uusi elämä
Värejä täynnä
Ensin varovasti, kuin ujostellen
Sitten vahvistuen, innostuen
Kohta jo täydessä väriloistossa
Iloiten uudesta heräämisestä
Väriä puhkuen ja vaihtaen
Itsevarmuutta ja aurinkoa täynnä
Vihreän sävyiset sukat, Mennään metsään
Sammal, syvä vehreys
Keskikesän kuumuus
Kirkas vihreä, uusi lehti
Puun runko
Koppakuoriaisen selkä
Metsäpolku, neulasia täynnä
Käpyjä, linnun rikkomia
Metsän tuoksu, vapaus
Nämä kaikki löytyivät pöydälle kasaamistani langanjämistä.
