Kurssin viimeisellä tunnilla pääsimme kokeilemaan miltä maistuu nettisivujen käännöstehtävä. Aikaa hyvin rajallisesti - toisaalta eipä tekstipätkätkään olleet kovin pitkiä. Vaikka lukemansa ymmärsi, ei silti ollut kovin helppoa sanoa sitä sujuvasti suomeksi. Niin, että tekstin kehtaisi oikeasti laittaa takaisin samalle sivulle. Niin, että se olisi hyvää suomea. Niin, että se kuulostaisi ammattimaiselta. Eihän meille annettu näitä määreitä ääneen, mutta minusta se oli itsestään selvää, nuo "vaatimukset". Kunnollista käännöstä tarvitsee siis miettiä, eikä lykätä ensimmäisiä mieleen tulevia sanoja "paperille". Sittenkin, vaikka asian on jo kirjoittanut, olisi hyvä muhitella sitä tovi, lukea uudelleen kriittisesti ja pohdiskella välittyykö käännöksestä samanmoinen tunne, tunnelma, fiilis, kuin alkuperäisestä tekstistä. Tähänhän meillä ei aika riittänyt, piti vain rynnistää eteenpäin. Saapa nähdä mitä käännöstä pyytänyt tuumii.
 |
| Sukan uusi elämä |
Vieressä oleva kuva olisi kuulunut jo sinne Sukissa uudet terät -tekstiin, vaan silloinpa ei kuvaa vielä ollut saatavilla. Saatte siis nyt, hyvät lukijat, ihmetellä, että vieläkö joku vaivautuu terittämään sukan varsia - eikö voisi vain neuloa kokonaan uusia? Vastaus on: ei. Siis, jos on lempparisukat, niin niille vain haluaa jatkoelämän, vaikkei ihan tismalleen samanlaisia saisikaan. Omatekemät olivat alkuperäisetkin, tilauksen mukaan väritys. Omassa jalassa eivät kulkeneet, mutta lähipiirissä kuitenkin.
Onkohan tämä viimeinen blogikirjoitus omalta osaltani? En tiedä. Nyt en osaa sanoa puoleen taikka toiseen. Toisaalta ihan kivaa, kun tekee noin kerran viikossa (miinus lomat). Toisaalta minun luonteellani siihen pitää sitten sitoutua, jos kerran jotain aloittaa. Nytten tuppaa elämä olla kovin täyttä, joten aika näyttää. Villasukkafriikki jatkaa ainakin neulomista.
Kiitos ja näkemiin.
