Viikonloppuna valmistui työkaverin tuoreelle vauvalle tossut ja tumput, valkoisella tietenkin. Vaikka tämä tulokas onkin tyttö, niin en tarttunut ilmiselvään vaaleanpunaiseen lankaan. Valkoinen on varma valinta vieraammallekin lahjan saajalle - ja voi sitten käyttää pojallakin, sellainenkin äiti, jolle perinteinen värimaailma on tärkeää.
Kuulin tutulta, että marketeissa tehdään jo tilaa joulumakeisille. Oho! Kuulostaa jotenkin liiankin aikaiselta omasta mielestäni - siitäkin huolimatta, että omat joululahjaneulomukset ovat täydessä vauhdissa. Itsekin hymähdin tälle ristiriidalle. Toisessa yhteydessä on ihan ok miettiä jolulahjoja ja toisessa kohtaa kauhistelee liian aikaista toimintaa. No, jos on jouluihminen, niin kyllä niitä jouluneulomuksia voi tehdä vaikka heinäkuun helteillä 😉.
Ulkona ropisee vesi ikkunalautaan. Ikkunasta näkyy upeassa väriloistossa olevia vaahteroita ja vastakohtana näille täysin vihreä koivu. Toinen koivu jo kellastuu ja varistelee lehtiä maahan. Syksy on varmuudella saapunut. Aamuna eräänä oli parkkipaikalla autojen ikkunat jäässä. Jonakin kauniina aamuna on ensilumi maassa. Sitä odotellessa jatkan joululahjasukkien neulomista ihanan sileillä, koivuisilla, käteen lämpimältä tuntuvilla puikoillani. Vieressä kynttilä palaa vakaalla liekillä, kahvi tuoksuu ja mielimusiikki piristää nuhanenän mieltä.
