Kävin läpi lankavarastoani ja ajattelin joka jouluista listaani henkilöistä, jotka tulevat saamaan pehmoisen ja lämmittävän paketin minulta. Lähimmille ihmisille neulon joka tapauksessa. Lisäksi on vaihteleva määrä tärkeiksi kokemiani henkilöitä, joita haluan muistaa tänä jouluna.
Ajattelen itseäni sukulaislasten "sukkamummona". Olen päättänyt neuloa tietylle joukolle lapsia joka jouluksi sukat tai lapaset - vähän tarpeen mukaan. Joulun taika on siinä, että saan paketoida ennen joulua monta pehmeää pakettia ja nähdä joulun jälkeen, kuinka tekemäni vaatteet ovat käytössä.
Oma mummoni neuloi minulle kaiken tarpeellisen ollessani lapsi. Sain villahousut, villatakit, sukat, lapaset, kaulaliinat ja pipot. Lapsena en ehkä osannut arvostaa sitä riittävästi. Aikuisena olen lukemattomat kerrat ajatellut mummoani lämmöllä ja kiitollisena. Viimeisimmät hänen neulomansa vaatteet kun ovat säilyneet näihin päiviin asti, omille jo aikuisille lapsilleni. Ihmeellisesti näille villavaatteille on löytynyt käyttöä vuosien jälkeen. Välillä ne ovat olleet varastossa pitkiä aikoja, kun muoti on muuttunut ja värimaailma sen myötä. Sitten tulee aika, kun ilma kylmenee ja kaulaliinoja aletaan taas kaivata. Laatikko otetaan esiin ja etsitään niitä lämpöisiä asusteita. Jälleen on muoti muuttunut, ja nyt nämä "historialliset" asusteet ovat mitä suurinta huutoa nuorten pukeutumisessa.
Perinteen ja rakkauden vuoksi neulon omalle lapsenlapselleni niin paljon kuin suinkin kykenen. Samaan en pysty, kuin oma mummoni aikanaan, sillä aikaani ja neulomuksiani on jakamassa useampi lapsi lähipiirissä. Parhaani kuitenkin olen päättänyt tehdä. Ehkä lapsenlapsenikin muistaa minua sitten aikuisena lämmöllä ja kiitollisena pukiessaan pehmoiset villasukat jalkaansa.
