Viimeistä viedään - vai viedäänkö?

Verkkokirjoittamisen kurssi lopuillaan, viimoinen tunti meni tänään. Hassua, onkin hieman orpo olo, kun ei enää olekaan viikoittaista kirjoitusläksyä... tämän jälkeen siis. Olihan tuossa talviloma välissä, joten ehkä ei niin pahoja vieroitusoireita tulossa. Enpä olisi itsestäni uskonut, että tähän kirjoittamiseen jotenkin hurahtaa...

Kurssin viimeisellä tunnilla pääsimme kokeilemaan miltä maistuu nettisivujen käännöstehtävä. Aikaa hyvin rajallisesti - toisaalta eipä tekstipätkätkään olleet kovin pitkiä. Vaikka lukemansa ymmärsi, ei silti ollut kovin helppoa sanoa sitä sujuvasti suomeksi. Niin, että tekstin kehtaisi oikeasti laittaa takaisin samalle sivulle. Niin, että se olisi hyvää suomea. Niin, että se kuulostaisi ammattimaiselta. Eihän meille annettu näitä määreitä ääneen, mutta minusta se oli itsestään selvää, nuo "vaatimukset". Kunnollista käännöstä tarvitsee siis miettiä, eikä lykätä ensimmäisiä mieleen tulevia sanoja "paperille". Sittenkin, vaikka asian on jo kirjoittanut, olisi hyvä muhitella sitä tovi, lukea uudelleen kriittisesti ja pohdiskella välittyykö käännöksestä samanmoinen tunne, tunnelma, fiilis, kuin alkuperäisestä tekstistä. Tähänhän meillä ei aika riittänyt, piti vain rynnistää eteenpäin. Saapa nähdä mitä käännöstä pyytänyt tuumii.

Sukan uusi elämä

Vieressä oleva kuva olisi kuulunut jo sinne Sukissa uudet terät -tekstiin, vaan silloinpa ei kuvaa vielä ollut saatavilla. Saatte siis nyt, hyvät lukijat, ihmetellä, että vieläkö joku vaivautuu terittämään sukan varsia - eikö voisi vain neuloa kokonaan uusia? Vastaus on: ei. Siis, jos on lempparisukat, niin niille vain haluaa jatkoelämän, vaikkei ihan tismalleen samanlaisia saisikaan. Omatekemät olivat alkuperäisetkin, tilauksen mukaan väritys. Omassa jalassa eivät kulkeneet, mutta lähipiirissä kuitenkin.

Onkohan tämä viimeinen blogikirjoitus omalta osaltani? En tiedä. Nyt en osaa sanoa puoleen taikka toiseen. Toisaalta ihan kivaa, kun tekee noin kerran viikossa (miinus lomat). Toisaalta minun luonteellani siihen pitää sitten sitoutua, jos kerran jotain aloittaa. Nytten tuppaa elämä olla kovin täyttä, joten aika näyttää. Villasukkafriikki jatkaa ainakin neulomista.

Kiitos ja näkemiin.

Wikistä wirtaa villasukille?

Tunti alkoi villasukan varren neulomisella, kuinkas muuten. Edellinen työ valmistui jo eilen aamulla, illalla sitten mieltä ja sormia kutkutti uuden työn alkamiseen. Tämän päivän aiheena oli: Onko wikistä mitään hyötyä yrityskäytössä?

Jälleen minulle uusi aluevaltaus, tutustuminen wikeihin. Onhan johonkin tuollaiseen törmännyt aikaisemminkin, mutta kovasti teettää aivotyötä, että mikä ihme tämä maailma on! Wikipediaa on toki tullut jonkin verran hyödynnettyä, noin niinkuin alustavana tiedonmurusen poimintana. Koulussamme kuitenkin kovasti korostetaan, että "älä käytä Wikipediaa tietolähteenä, täytyy löytyi muita kanavia, josta tiedon löytää / saa".

Mutta että wikit yrityskäytössä? Blogissa Lehmätkin lentäis kirjoittaja Harto Pönkä (oppimisen ja sosiaalisen median asiantuntija) toi mielestäni esille hyvin erilaisia käyttötapoja wiki-alustoille:

Yhteisöllinen tiedonprosessointi.

Ideoiden esilletuominen ja jakaminen.

Yhteinen dokumentointityökalu.

Tietokanta yrityksen tiedoille.

Projektinhallinta.

Uutisointikanava.

Vaikuttaa siis kovasti hyödylliselle tavalle / tyylille / paikalle tiedottaa ja kommunikoida yrityksen sisällä. Sitten ei ehkä olla enää niin riippuvaisia organisaation ylhäältä tulevista tiedonmurusista.  Jopa sähköposti saattaisi olla vähemmän kuormitettu, kun samat tiedot voi jakaa yhdellä alustalla suurelle joukolle ihmisiä. Entä sitten, kun wikin palvelin kaatuu? Onko koko firma jumissa sen jälkeen?

Pöngän käyttämissä lähteissä ja tutkimuksissa useimmat yritykset olivat yllättyneet positiivisesti henkilöstön kyvystä ja halusta käyttää wikiä, kunhan siihen oli päästy sisälle. Muutosvastarinta on normaalia kaikessa, mikä liittyy toimintatapojen muuttamiseen. Vanha tuttu on helpompi hallita ja mukavuusalueella haluttaisiin pysyä. Pianhan siitä wikistäkin tulee vanha tuttu - mikä onkaan seuraava askel?

Yrittävä someetikko

Puikkojen lomassa ajatuksia riimittelen. Neulon ajatuksista verkkoa. Verkolla ideoita saalistan ja osan blogiin ripustan. Puiset puikot rauhoittavat levottoman mielen ja rentouttavat kiiruhtavan kielen. Ei kylmää kilinää, vaan lämmintä tuntua ja hiljaisuutta, kun lanka siirtyy puikolta toiselle luoden silmuikoiden loppumattoman maton, kuin ajatuskartan. Ehkä tämän kertainen tehtävä sittenkin kypsyi jossakin tuolla aivojen mutkissa järjelliseen muotoon.

Jos minä aloittaisin yrittäjänä (ihmeiden aika ei olisi ohi!) teettäisin toki kotisivut yritykselleni. Kotisivuille tarina yrityksestä - sillä historiaa ei vielä olisi siinä kohtaa. Luovia kuvia, jotka jotenkin liittyisivät tietenkin aiheeseen, ehkä jopa paikkaan, mikäli olisi "kivijalka"-yritys. Mahdollisia aukioloaikoja (jälleen kivijalkayritys) ja saavutettavuus muuten (sähköposti, puh, osoite). Ja tietysti kuvauksia tuotteista ja/tai palveluista, joita yritys tuottaisi tai välittäisi.

Facebook tuntuu olevan vielä aika tärkeä kanava tällä hetkellä, vaikka moni sille povaakin laskevaa aaltoa. Päivitys tällä rintamalla vaikuttaa olevan elintärkeää, mitä säännöllisemmin ja kohtuu usein, sitä parempi - kilpailuja unohtamatta. Linkedln näyttäisi olevan sellainen asiantuntijafoorumi, joten ehkä sinne myös.

Kanavien valinta riippuu paljon alasta. Tarjotaanko tietoa tavallisille tallaajille vai jonkin erityisalan osaajille. Alakohtaisia omia foorumeja on olemassa, joten niistä tarvitsisi ottaa selvää.

"Yrittävä someetikko" on siis uusi yrittäjä somessa - ihan omintakeinen sanaselitys.

Ensi kertaan.

SOME vai so me?

Hello kurssikaverit ja muut lukijat! Tahallani laitoin otsikon tuollaiseksi: "sosiaalinen media vai niin minua (minun laistani tekemistä, kirjoittamista, elämistä...)".

Minulle se on "some", jotakin ulkoavaruudesta, outo lintu, kummajainen, liikaa - hmm, mitähän vielä? Toiset ovat niin kotonaan vaikka minkälaisissa sovelluksissa, mitä uudempi ja jännempi, sitä parempi. Tämä villasukkatassuttelija on kotonaan omalla soffalla, neule käsissään ja tulenloimotus pystyuunissa. Vielä parempi, jos on kupponen kuumaa teetä käden ulottuvilla. Puhelin siltä varalta lähellä, että jos lapset kaipaavat, niin eipähän tarvitse nousta mukavasta asennosta vain puhelimen takia =).

Tuosta voinee päätellä, että kirjoittajan some-käyttö on aika lailla rajoittunut: blokin aloitus kurssin takia. Vaan eipä tämä kirjoittaminen ihan niin pelottavaa olekaan, kuin alkuaan kauhistelin. Hui, tästähän saattaa saada tartunnan, tulla riippuvaiseksi omien aatosten kirjaamisesta. Niin lienee käynyt aika monelle, ihan vahingossa. Ai joo, lasketaankohan Skype myös someksi? Sitä muuten käytän lähes päivittäin - olosuhteiden luoma tarve. Kummasti alkoi sovellus kiinnostamaan. En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten.

Kun olen mainostanut itseäni villasukkafriikiksi, niin muutamia on alkanut kiinnostaa, että onko siellä sanan takana jotakin, ihan oikeastikin. Tässäpä tulee yksi ja profiilikuvassa toinen - hih, onnistuin ihan itse saamaan ne tänne "masiinaan", olen jotensakin tyytyväinen saavutukseeni. Saattaapi olla, että vielä jossain vaiheessa tulee jotain lisää, jahka ehdin tutustua tuohon kuvien käsittelyyn hieman enemmän.

Ensi kertaan.

Villasukkafriikin tekosia

Kanelia ja kardemumman tuoksua

Tänään neulomusten seassa tuoksuu ihanalle! Pitkästä aikaa innostuin leipomaan ja tuloksena tuli tuoksuva ja maistuva hedelmämaustekakku - sitä kahvin kanssa, nam! Toivoin kahvin myös kirvoittavan kielen kantoja tänne opiskelublogin työstämiseen.

Aiheena seuraavalle tunnille oli kirjoittaa miten juuri minun blogini saa lisää huomiota, lukijoita ja kommentteja. Hmm, mitäpä meille opetettiin... Ainakin kiinnostavat otsikot tarttuvat silmään ja tekevät uteliaaksi. Kirjoittaminen hauskasti ja kiinnostavasti saa puskaradion toimimaan. Muiden tekemien blogien kommentoiminen saattaa lisätä kiinnostusta omaasi kohtaan. Oman blogin markkinoiminen: toiset osaa ja haluaa, toiset taas käyttävät blogeja hieman päiväkirjamaisesti, eli pääsasiana on ajatusten saaminen "sähköiselle paperille".

Yhtenä neuvona oli, että hyödyllisten ja ilmaisten palvelujen tarjoaminen varmistaisi verkkonäkyvyyden. Kurssiblogin kanssa saakin miettiä, miten tuota ohjetta voisi soveltaa. Toisaalta kurssiasioiden jakaminen ja kommentoiminen tietysti palvelisi tätä tiettyä ryhmää ja tarkoitusta jakson aikana. Vielä vihjaistiin oman blokin linkittämisestä Facebookiin, Twitteriin tai Linkedlniin... Joo-o, opettelua vaatii, huh hellettä.

Taidanpa jatkaa neulomista - tällä kertaa puikoilla vauvan tossut, sellainen mukava ja helppo välipala.

Näkemisiin ensi kerralla.

Sukissa uudet terät!

Villasukkafriikki toteaa, että tänäkin viikonloppuna ovat puikot suihkineet ihan kiitettävästi, kaikesta muusta hälinästä huolimatta. Ihan kuin neulominenkin saisi vauhtia siitä, että elämässä on toimintaa ja huisketta melkein kiireeksi asti =). Ihanaa, kun saa jotain näkyvää ja kaunista aikaiseksi! Ehkäpä piankin saan opeteltua, miten tänne saa kuvia liitettyä.

Lukaisin kurssimme muiden osallistujien aloitusblogit. Olipa hienoja taustoja blogeilla! Täytyypä kysellä apuja, että miten noita taustoja saa muokattua, tämä kun on uusi maailma itselle. Blogia perustaessa oli jokin sivu mistä valita taustakuva, mutta sen jälkeen ei ole ehtinyt perehtyä tarkemmin muokkailujuttuihin... opetellaan.

Ensi kertaan =)

Blogin aloitus

Hei,

Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus!

Kimmokkeena koulun verkkokirjoittamisen kurssi. Tosin ihan en ollut näköjään kartalla mitä kurssi pitää sisällään, eli julkista kirjoittamista. Auts... Kirjoittaminen on hauskaa, mutta voi sitä kritiikin pelkoa! Näyttää, että tämä "nuorempi sukupolvi" on huomattavasti rennompi julkisten tekstien tekijänä, eikä niinkään mieti minne kaikkialle tiedot omasta itsestä jää.

Mitäpä sitä itsestään kertoisi? Entä jos haluaa enimmäkseen keskustella naamatusten? Toki onhan täällä kurssilla keskustelua, paljonkin, kavereiden kesken ja hieman tunnillakin. Kurssi kuitenkin perustuu siihen, että opettelemme tuottamaan materiaalia verkkoon, opettelemme mitä ja minkälaista materiaalia olisi hyvä tuottaa.

Mikä on Blogi? Ymmärtääkseni mikä tahansa teksti, joka on kirjoitettu ja julkaistu muidenkin luettavaksi jossakin, netissä tai lehdessä. Kirjoista löytyy paljon määritelmiä blogille, mutta näyttää, ettei yhtä "oikeaa" vastausta tai rajausta ole. Hyvä niin, näin me aloittelijatkin pääsemme mukaan harjoittelemaan.

Valitsin blogialustaksi Bloggerin siitä tavallisesta syystä, kun sattuu olemaan Gmail jo valmiiksi.

Ensi kertaan....