Rakkain neuleeni

Onko sinulla jokin todella rakas neule, vaate tai asuste? Minun rakkain neuleeni on muisto vain, sillä oli tullut aika luopua siitä. Se oli - tai ne olivat - villasukat. Sain ne joululahjaksi mummoltani 18-vuotiaana. Minusta ne olivat maailman kauneimmat villasukat. Väriltään vaaleanharmaa-valkoiset, raidalliset. Käytin niitä enimmäkseen yösukkina, juuri vaalean värityksen takia.

Vuosien kuluessa neuloin niihin peräti kaksi kertaa uudet terät, tietysti samanlaiset, että tunnelma säilyisi. Pari vuotta sitten jouduin antamaan periksi todetessani, että jälleen pohjat olivat kuluneet kovin ohuiksi ja varretkin lötkistyneet ja vanuttuneet liikaa. Oli aika luopua. Haikeana heitin ne roskiin.

Nyt on tilaa uudelle rakkaalle neuleelle. Mahtaako se olla villatakki, sukat, lapaset vai pipo? Aika näyttää. Sekin on vielä arvoitus, mistä se neule tulee minulle. Onko se jokin omatekemä vai saanko lahjaksi jotain ihanaa?

Nyt juuri houkuttavin ajatus on päästä lankaostoksille. Päästä hiplaamaan niitä pehmoisia lankakeriä. Ihastella värien kirjoa hyllyssä. Kuvitella mitä kaikkea noista voisi tehdä. Ehkä jopa toisen linjasta poikkeavan asusteen. Yhden tein jo viime kuussa, nimittäin lyhyen virkatun "lukunutun". Linjasta poikkeaminen tarkoittaa, että saatan innostua muustakin, kuin niistä rakkaista villasukista ja lapasista. Silloin tällöin venytän repertuaariani tekemällä jotain uutta. Ehkä tästä uudesta luomuksesta tulee saajalleen se "rakkain neule".